|
View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Klintman: En, en.
Syyttäjä: Kun puhutaan edelleen tuosta samasta ajanjaksosta 1991-1993 niin millä hinnalla valmistajat yleisesti myivät näitä kasetteja
Klinkman: Oli mahdollista saada esimerkiksi ulkomaasta yhdellä taalalla jopa kasetit, esimerkiksi Englannista jos me ostettiin 60 000 kasettia niin ne tarjos niitä yhden taalan hinnalla ja niitä myytiin aika hyvin, tai monet myi niitä täällä Suomen puollella muun muassa nämä veljekset Keskinen ja näitä, mutta niiden laatu oli todella huono. Kasetissa puhutaan niin kun drop outista ja se on se mikä me nähdään niin kun ruudussa, mitä vilahtaa tämmöstä valkoista ja se oli ihan lumisadetta kun kateltiin niiden kasetit, eli laadullisesti. Siihen nauhoitettiin jotain lasten filmiä tai vastaavaa niin se oli ihan lumisadetta eli laadullisesti erittäin huonoa. Mutta sitten tullaan siihen, että me jotka monistaa, niin me tiedämme laadusta enemmän kuin normaalit käyttäjät siellä kotona. Ne ei sillä tavalla välitä, nehän uskoo, että niillä on huono videonauhuri, että se johtuu siitä sit nää häiriöt. Että ne… se on aivan sama kun jos me ostetaan joku äänikasettinauha niin vaikka ääni on vähän huono niin ajatellaan vaan, että joo se on meidän nauhuri joten olikaan, että se johtuu siitä. Mutta niitähän nähdään vielä tänä päivänä monessa paikassa. Esso asemat myy edelleen näitä mitä oli mahdollista saada yhden taalan hintaan eli noin kuusi markkaa silloin aikoinaan.
Syyttäjä: Jos sitten puhutaan tällaisesta hyvälaatuisesta kasetista, niin mikä oli sen yleinen myyntihinta.
Klinkman: Ne oli, ne oli 32 markkaa, 28 markkaa ja siinä. Basf ja TDK ja Maxell.
Syyttäjä: Siis mikä hinta se oli tämä 32 markkaa. Vähittäiskauppahinta niinkö?
Klinkman: Se oli vähittäiskauppahinta niin kun just nää Expert liikkeet ja näitä. Niiden uloshinta, ulosmyyntihinta.
Syyttäjä: Entäs valmistajalta.
Klinkman: Valmistajalle niitä oli muistaakseni paras hinta mikä me saatiin silloin aikoinaan oli siinä 21-25, siinä ympärillä. Mutta se oli ihan High Grade nauha silloin eli tämä paras laatu.
Syyttäjä: Puhutte tuosta 180 minuutin nauhasta kokoajan.
Klinkman: Kyllä, kyllä kokoajan.
Syyttäjä: Kuinka suuri ero siihen 240 minuuttiseen oli?
Klinkman: Se oli, en muista tarkkaan, mutta mulla on semmonen summa päässä, että ne olis ollu noin neljä markkaa kalliimpia silloin ne. Mä en ole ihan varma siitä, että se. Se oli niin vähän mitä me käytettiin niitä.
Syyttäjä: Kuinka paljon laatu vaihteli näissä kaseteissa joita oli myynnissä?
Klinkman: Erittäin vähän jos puhutaan laatumerkistä niin TDK, Maxell ja näitä, kyllä ne olivat laadullisesti ihan samanlaiset.
Syyttäjä: Kerroitte, että tämä yleinen myyntihinta kaupoista ulos oli 28-32 markkaa, niillä nurkilla, kolmen tunnin kasetille eli mikä oli sellainen normaali myyntihinta sitten millä tukuittain valmistajat myi kaupalle kolmen tunnin kasettia?
Klinkman: Meillä oli semmonen sopimus muun muassa, se oli tää valtion hankintakeskus, mä en muista, että ne maksoi niistä 18.40, nyt mä en muista oliko se alveineen (Lvv) tai ei. Sitä en muista.
Syyttäjä: Minkälaisesta kaupasta siinä oli kysymys kun hankintakeskus maksoi tämän. Te myitte suoraan sinne vai?
Klinkman: Joo suoraan niille ja se oli vuosisopimus silloin.
Syyttäjä: Se oli niin kuin tukkumyyntiä
Klinkman: Se oli ihan tukkumyynti, joo.
Syyttäjä: Mä näytän, tässä on tämä todiste 61 ja 62, nämä on aika pitkiä. Toinen on vähän huonolaatuinen. Voisitteko kertoa, osaatteko te tästä päätellen, että minkälaista nauhaa näissä on kyseessä.
Klinkman: No tää on just US dollari taalan per kasetti eli vastaavia tarjouksia tuli meillekin siinä ajassa.
Syyttäjä: Vastaako tämä sitä mistä te äsken puhuitte.
Klinkman: Ei. Tää on eri. Tää on sanotaan niin kun laadullisesti huono.
Syyttäjä: Niin sitä tarkoitan että kerroitte, että dollarilla sai huonon.
|